siinä käsivarren mitan ja valovuosien päässä
kuten unissa yleensä
naurussasi virtaa joki jonka varteen joskus nukahdin
kuohuu ja mutkittelee arvaamattomuuttaan
nostaa pintaan kylmiä väreitä
hiuksesi nuorta kevätviljaa
heinänhapsuja ja muutakin luontoa
silmissä ne aallot joihin kaaduin
kai salaa tarkoituksella
kaikille koti ei merkitse turvaa
joillekin sydämen normaaliin rytmiin
kuuluu ylikierroksia
joskus rakkaus ei sano mitään
on vain olemassa
on asioita jotka jäävät sanomatta
ne, joille en keksi kiertoilmaisuja
miten elämäni jokainen hetki vie ajatukset sinuun
se, kuinka paljon edelleen
rakastan sinua
ilman myrskyä ei sää koskaan ole tyyni
toisinaan uskottelen, että näinkin on hyvä
ikuisuudessa jossa horisontista ei milloinkaan nouse mustia pilviä
mutta kun kerran rakastamani asiat saavat itkemään
tiedän
näin ei voi jatkua
tai kaikki on ennenaikaisesti kerrottu
kaikessa on liikaa järkeä ilman sinua
koska olen niitä jotka elävät järjettömyydestä
