kotiin, seikkailuun
jonnekin muualle
kuolleet sydämet vieraassa paikassa
ei enää matkalla, ei vielä kotona
jos milloinkaan
viimeisen kerran
kurottelen äärirajoja
se mitä piti katsoa pitkään
jatkuvaa nauhaa ja värioksennusta
naurettavat nimet eivät ikuistu
tuossa piti katsoa vielä kerran
kuinka lentokoneet nousevat
täällä piti pysähtyä vielä hetken
kohottaa malja sille
mikä määritteli tulevaisuuteni
aina tähän hetkeen
nyt on näin
näissä käytävissä säilyy päätöksen maku
parhaiden päivien hautapaikka
jossa hymy lakkasi kohoamasta korviin
sata päivää ja joitakin päälle
päättyvät puoleentoista kellonkierrokseen
karvaaseen kahviin ja veteen
joka ei laskeutunut vesiputouksesta
ja vieläkin koitan ymmärtää
miten niin nopeasti kadonnut
valvottaa yhä läpi öiden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti