eilisen ja huomisen väliltä

johan tyttö hymyilee
niinkuin joskus ennen
kun oli vapaa lentämään
villeimmässä tuulessa
siellä jossain kaukana
vuorten huipuilla
tyrkyjen takana

täällä unohtui
miten hymyillään
ilman mitään syytä
tyttö katsoi taakseen
mietti väliin jääviä päiviä
miten elämä katosi
vai jäikö vain jälkeen
sinne jonnekin kauas

kuinka monta päivää
heräsi kolottavaan sydämeen
tyhjään kohtaan tulehtuneeseen
kysymykseen
miten tästä jatketaan

tänään huomiset eivät pelota
niissä on lämpöä
jotain
mikä olisi ehkä pitänyt tehdä
jo kauan sitten
tänään huomisissa on toivoa
vielä pelkkää alkusoittoa
mutta niinhän kaikessa
intro ennen tarinaa
jonka haluaa kertoa

tyttö toivoo uutta lukua
ehkei edes mitään ihmeellistä
jotain pehmeää sydäntä vasten
eikä siihen satu enää
ainakaan niin paljon

vaikka tyttö yhä unelmoi
tulivuorista, satumaailmoista
vihreistä metsistä
kristallijärvistä
katsoo taakseen
ja tulevaisuuteen
aina vain liian kauas
mutta ehkä nykyisyydessä
on syy miksi jäädä

ainesta häviäjäksi

meillä kaikilla on hirviömme
omallani on kaksihaarainen kieli
yksi valheille
toinen manipulaatiolle
seireenien sukua
kuvittele sitä kauneutta
ja katso minua
ei ripaustakaan sankariainesta
pelkkä sivurooli
se, jonka on kuoltava
juoksuhiekan uhri
pelkäämiäni hiekanjyviä
niitä jotka valuvat
eikä minulla ole valtaa
se on täällä
kadotuspiste
olenhan houkutuksille altis
se joka lopussa
laskee pöytään häviäjän kortit