johan tyttö hymyilee
niinkuin joskus ennen
kun oli vapaa lentämään
villeimmässä tuulessa
siellä jossain kaukana
vuorten huipuilla
tyrkyjen takana
täällä unohtui
miten hymyillään
ilman mitään syytä
tyttö katsoi taakseen
mietti väliin jääviä päiviä
miten elämä katosi
vai jäikö vain jälkeen
sinne jonnekin kauas
kuinka monta päivää
heräsi kolottavaan sydämeen
tyhjään kohtaan tulehtuneeseen
kysymykseen
miten tästä jatketaan
tänään huomiset eivät pelota
niissä on lämpöä
jotain
mikä olisi ehkä pitänyt tehdä
jo kauan sitten
tänään huomisissa on toivoa
vielä pelkkää alkusoittoa
mutta niinhän kaikessa
intro ennen tarinaa
jonka haluaa kertoa
tyttö toivoo uutta lukua
ehkei edes mitään ihmeellistä
jotain pehmeää sydäntä vasten
eikä siihen satu enää
ainakaan niin paljon
vaikka tyttö yhä unelmoi
tulivuorista, satumaailmoista
vihreistä metsistä
kristallijärvistä
katsoo taakseen
ja tulevaisuuteen
aina vain liian kauas
mutta ehkä nykyisyydessä
on syy miksi jäädä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti