Tarinoiden kääntöpuoli

1. En ehkä olen erityisen ahkera tai kestävä mitä luonnossa rymyämiseen tulee ja olen monella tapaa pesunkestävä kaupunkilainen, mutta olen silti erittäin obsessoitunut luontoa kohtaan. Jos joku on vähänkin ahkerammin tekstejäni lukenut niin on varmasti huomannut, että usein tuon niihin mukaan elementtejä luonnosta. Tämä pätee myös eläimistöön ja olen erittäin kiinnostunut ravintoketjusta ja ylipäätään kunkin eläimen asemasta luonnossa ja niihin liittyvistä myyteistä. Kuitenkin myös maisemat ja liikkuminen raikkaassa, koskemattomassa ympäristössä ovat vertaansa vailla. Taivas, vuoret ja meri saavat erityismaininnan, sillä minulle nuo kaikki symboloivat jonkinlaista vahvaa rajattomuutta, johon haluaisin itsekin pyrkiä. On vaikeaa kuvailla niitä tunteita, joita käyn läpi olessani kosketuksissa luonnon kanssa. Se on ajattomuutta, rauhoittavaa ja vaikka sitä tuntee itsensä tällaisten suurten asioiden keskellä kovin pieneksi niin silti tietää, että se on ihan okei.

2. En ole koskaan kuitenkaan ollut erityisen kiinnostunut hirvieläimistä. Rakastan Bambia, mutta siinä se kutakuinkin on. Tai siis, näin oli marraskuuhun 2014 asti kunnes tulin katsoneeksi Desolation of Smaugin extended editionin. Siinä ruudulla hypähteli ehkä puolen minuutin ajan valkoinen urospeura, joka jotenkin onnistui hivuttamaan lonkeronsa (tai sarvensa) hämärän mieleni syövereihin. Ensimmäisenä kävin ottamassa tatuoinnin moisesta elikosta koipeeni ja sitten se olikin menoa. Nykyisin, jos menen vaikkapa kauppaan ja näen minkä hyvänsä tavaran jossa vain sattuu jonkin sortin sarvipää pönöttämään, niin sitä pitää jäädä käpelöimään. Ihan kaikkea mahdollista en sentään kotiin roudaa, mutta kyllä sitä aina vähän lääppiä ja ihastella voi.

3. Tätä tuli sivuttua jo kohdassa yksi, mutta olen erittäin kiinnotunut myyteistä ja legendoista. Saatan käyttää tunteja siihen, että seikkailen pitkin netin syövereitä ottamassa selvää erinäisten elementtien merkityksistä ja tarinoista niiden takaa. Tutkin mielelläni vaikkapa Antiikin Kreikan, Maorien, Rooman yms. historiaa ja otan samalla muistiin nimiä, tapahtumia ja yksityiskohtia, joita voisin kuvitella voivani hyödyntää omassa kirjoittamisessani. Jälleen ykköskohtaan viitaten, kaikki luontoon liittyvät mytologiat ovat kuitenkin ne suurimmat kiinnostuksen kohteet.

4. Olen aina pitänyt tatuointeja kauniina. En kadu yhtäkään omista tatuoinneistani, vaikka tiedostan kaikki muutokset joita kuluvat vuodet niihin mahdollisesti aiheuttavat. Hyväksyn sen, tatuoinnilla on oikeus vanhentua kantajansa mukana ja siinä oleva muisto säilyy tuli mitä tuli. Asian ytimeen mennäkseni, viimeisimmän eli neljännen tatuointini kohdalla tulin hahmottaneeksi jotain uutta suhteestani ihotaiteeseen. Mulla on verattain huono itsetunto ja aika negatiivinen minäkuva, mutta tuon pohkeen kokoisen leiman myötä huomasin kiintymykseni omaa kehoani ja ihoani kohtaan nousseen kohisten. Olen siis entistä vakuuttuneempi siitä, että tatuointeja saa tulla vielä rutkasti lisää koska on niin paljon asioita, jotka ansaitsevat tilan ihostani ja näiden kuvien myötä toivon myös, että opin pitämään itsestäni enemmän.

5. Vietän mielelläni aikaa kirjastoissa ja kirjakaupoissa ihan vaikka vaan kiertelemässä ja katselemassa. Musta on ihanaa haahuilla hyllyrivien välissä, vedellä satunnaisia kirjoja esiin muiden joukosta ja sellailla noita. Kiusauksia tulee vaikka ennestäänkin on noin miljoona kirjaa, jotka pitäisi lukea, mutta ei mahda mitään, tähän tapaan tuskin on tulossa ihan heti muutosta. Kirjojen keskellä käsitys ajankulusta unohtuu ja siinä erilaisia tarinoita näpyttelijöillä pyörittäessä tulee helposti tappaneeksi tunnin tai vaikka useammankin.

6. Olen jyrkästi kieltäytynyt alistumasta aikuiselämän realiteetteihin. En nyt tarkoita mitä perustoimeentuloon tulee; voin tehdä töitä, hoitaa kotia ja tällaista mikä on välttämätöntä. Mutta jollain logiikalla on asioita, joiden tekeminen täytyy lopettaa johonkin ikään menessä ja perheen perustaminenhan on must, ettei sitten vanhuksena tarvi yksikseen ihmetellä. Mulle tällainen valmiiksi suunniteltu kaava aiheuttaa kuitenkin enemmänkin ahdistusta ja mieluiten rajoitan vastuun kantamisen itseeni. Haluan tehdä omat virheeni, kunhan teen ne toteuttaessani sitä mitä oikeasti haluan. Ainoa tärkeä asia on, etten satuta toiminnallani muita. Okei, tietysti on joitakin asioita jotka saattavat aiheuttaa toiselle pahan mielen kun toteuttaa omia päämääriään, mutta ymmärtänette mitä haen takaa. En halua kenellekkään mitään henkilökohtaista pahaa, mutta jos joku loukkaantuu jostain mitä teen omalla elämälläni niin sille en voi mitään. En sano, ettei mielipiteeni lapsien hankkimisesta voisi muuttua, mutta tällä tähtäimellä moisia tuskin itselleni koskaan tulee. Musta on äärimmäisen huono syy hankkia jälkikasvua vain siksi, että on sitten joku pitämässä huolta kun olen raihnainen vanhus koska eihän sekään ole mikään tae mistään.

7. Olin aikaisemmin aikamoinen värirasisti, mutta nykyisin tykkään oikeastaan kaikista väreistä ainakin jossain. Kaikki ei sovi kaikkeen, mutta kyllä jokaisesta johonkin on. Mustalla on myös ehdottomasti oikeus olla väri, en mä oikein tajua millä logiikalla se muka ei olisi. Pinkki oli sellainen sävy jota tosi pitkään kammoksuin kuin ruttoa, mutta nykyisin huomaan aina vain useammin värivalintoja tehdessä päätyväni pinkkiin, joskin vaatteissa hallitsevana sävynä tuota ei ole vielä näkynyt. Musta ja pinkki jakavat suosikkivärien ykkössijan, erityisesti yhdessä ne ovat varsin kaunis pari. Muita tämän hetken suosikkeja ovat sininen, turkoosi ja erinäiset vihreän sävyt.

8. Musta on epäreilua, että meikkaavat ihmiset luokitellaan usein suoraltakäsin pinnallisiksi ja kommentit on sarjaa "näyttäisit paljon paremmalta ilman meikkiä" ja "oot kaunis ilman meikkiäkin" tai hieman poikkeavasti "meikkaatko kun oot niin ruma muuten?". Kyllä, onhan meikkaaminen joiltain osin ja joissain medioissa varsin pinnallista ja kyllä, jotkut onnelliset ihmiset näyttävät hehkeiltä ilman meikkiäkin. Kysymys ei kuitenkaan ole mielestäni siitä mikä sopii kenelle mikä ei vaan siitä, mitä ihminen itse haluaa. Henkilökohtaisesti lähes joka päivä meikkaavana ihmisenä voin sanoa, että meikkaaminen on itselleni tyylikeino jota ilman on hieman alaston fiilis. Kyllä, on päiviä joina en jaksa tunkea pakkelia naamaan, mutta pääsääntöisesti nautin ko. prosessista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin tuputtamassa ripsiväriä ja kajalia kaikille niillle, jotka eivät meikkiä käytä. Mulla on paljon kavereita jotka ei käytä meikkiä lainkaan, enkä mä koe sitä minkäänlaisena ongelmana. On niin älytöntä että ihan itkettää, miten tästäkin asiasta voidaan saada niin riipiviä sotia ihmisten kesken.

9. Instagramin hashtageilla on mielestäni tasan kaksi käyttötarkoitusta. Toinen on ihan loogisesti tämä, että kuva jaotellaan tageihin joihin se sopii ja josta ihmiset voivat sen sitten löytää ja käydä tykkailemässä. Toinen käyttötarkoitus on ihan puhdas peeloilu ja pyrkimys keksiä mahdollisimman dorkia hashtageja.

10. Tykkään paljon enemmän isoista kuulokkeista kuin pienistä nappikuulokkeista. Toki pienet kuulokkeet on helpompi napata vauhdissa mukaan eivätkä ne muiden tavaroiden seassa vie tilaa nimeksikään, mutta siihen hyödyt mun silmissäni oikeastaan jäävätkin. Mun korva on luultavasti jotenkin väärin muotoutunut, koska napit tuppaavat pomppaamaan sieltä ulos pienestäkin nytkähdyksestä ja pitäisi varmaan olla tunkemassa kapinetta jonnekin syvälle korvakäytävän vaikkulandiaan, että se siellä myös pysyisi. Isojen kuulokkeiden kanssa tästä ei tarvitse kärsiä ja musta ne toimii myös kivana asusteena, jolla voi vaikkapa tuoda väriä muuten harmaaseen asukokonaisuuteen. Isot kuulokkeet ovat helpommin huomattavissa, joten uskallan välittää niiden kanssa olevan paremmassa turvassa kaikilta hulluilta, jotka yrittävät kaupungilla pompata niskaan paasaten ties mistä vaaleista Jeesukseen.

11. Olen todella omistautunut asioille, joista pidän ja sitä kautta nämä myös vaikuttavat mut elämään todella paljon. Elämäni suurimmaksi vaikuttajaksi nimeäisin kuitenkin Tarun sormusten herrasta, joka on ollut iso osa persoonaani jo 11-12 -vuotiaasta. Kirjat ja elokuvat ovat vaikuttaneet mun maailmankatsomukseen ja ylipäänsä suhtautumiseen elämään ja siihen, millaisia tarinoita haluan itse kertoa. Tolkien on mulle suurin kirjallinen vaikuttaja ja ei, tämä ei näy tyylissä ja sen ei tarvitsekaan. Kuitenkin Tolkienin omistautuminen, rakkaus ja jopa itsepäisyys työtään kohtaan herättävät ihailua ja inspiraatiota. Rakkaus elokuvia kohtaan vei meiksin aina Uuteen-Seelantiin asti, jossa vietin elämäni parhaat kaksi kuukautta. Kaikkien hyvien muistojen lisäksi menetin ison osan sydämestäni enkä usko, että tuota voi paikata muuten kuin palaamalla takaisin vielä jonain päivänä. Uudesta-Seelannista tuli lyhyessä ajasta mulle todella tärkeä paikka ja opin tuon reissun aikana valtavasti itsestäni ja siitä mitä haluan tulevaisuudelta, niin kornilta kuin tuo kuulostaakin. Tästä voisikin sitten paasata loputtomiin, joten jätetään tämä nyt tähän.

12. Olen järkyttävä kontrollifriikki mitä itseni aikatauluttamiseen tulee. Pystyn kyllä elämään hetkessä ja tekemään asioita myös spontaanisti, mutta jos tekemistä yllättäen kertyykin eikä aikaa ole käytettävissä rajattomasti, on mulla tarve alkaa järjestelemään ja suunnittelemaan, että kaiken olennaisen saa varmasti hoidettua. Teen listoja ettei mikään varmastikaan lipsahda mielestä ja järjestän menot lukujärjestymäiseen muotoon. Otan helposti stressiä, jos aikataulutukseni rakoilee ja ajoissa pitää aina olla, mieluiten paljon kuin liian vähän. Muutamankin minuutin myöhästyminen häiritsee mua ja yleensä pyrinkin olemaan tapaamispaikoilla aina ensimmäisenä, ettei kenenkään tarvitse ainakaan mua odotella. Oon yrittänyt hieman rajoittaa tätä hulluutta, mutta kyllä tämä jonkinlaisesta hulluudesta edelleen käy...

13. Mulla on yleensä aina jokin biisi, mitä kuuntelen ihan mielettömän paljon: aamu alkaa sillä, ilta loppuu sillä ja lisäksi jostain kohtiin päivää on varattuna sille oma repeat -istuntonsa, joskus useampikin. Muutakin musiikkia mahtuu (ehkä) päivärytmiin, mutta sitten on kuitenkin se yksi biisi, mikä soi huomattavasti toisia enemmän. Aina tällaista ylivertaista ykkösbiisiä ei kuitenkaan ole ja silloin tuntuu, kuin päivittäisestä musarytmistä puuttuisi jotain.