eilisen ja huomisen väliltä

johan tyttö hymyilee
niinkuin joskus ennen
kun oli vapaa lentämään
villeimmässä tuulessa
siellä jossain kaukana
vuorten huipuilla
tyrkyjen takana

täällä unohtui
miten hymyillään
ilman mitään syytä
tyttö katsoi taakseen
mietti väliin jääviä päiviä
miten elämä katosi
vai jäikö vain jälkeen
sinne jonnekin kauas

kuinka monta päivää
heräsi kolottavaan sydämeen
tyhjään kohtaan tulehtuneeseen
kysymykseen
miten tästä jatketaan

tänään huomiset eivät pelota
niissä on lämpöä
jotain
mikä olisi ehkä pitänyt tehdä
jo kauan sitten
tänään huomisissa on toivoa
vielä pelkkää alkusoittoa
mutta niinhän kaikessa
intro ennen tarinaa
jonka haluaa kertoa

tyttö toivoo uutta lukua
ehkei edes mitään ihmeellistä
jotain pehmeää sydäntä vasten
eikä siihen satu enää
ainakaan niin paljon

vaikka tyttö yhä unelmoi
tulivuorista, satumaailmoista
vihreistä metsistä
kristallijärvistä
katsoo taakseen
ja tulevaisuuteen
aina vain liian kauas
mutta ehkä nykyisyydessä
on syy miksi jäädä

ainesta häviäjäksi

meillä kaikilla on hirviömme
omallani on kaksihaarainen kieli
yksi valheille
toinen manipulaatiolle
seireenien sukua
kuvittele sitä kauneutta
ja katso minua
ei ripaustakaan sankariainesta
pelkkä sivurooli
se, jonka on kuoltava
juoksuhiekan uhri
pelkäämiäni hiekanjyviä
niitä jotka valuvat
eikä minulla ole valtaa
se on täällä
kadotuspiste
olenhan houkutuksille altis
se joka lopussa
laskee pöytään häviäjän kortit

...ja vielä kerran kauneudesta

kannan taskussani avaruutta
      et uskoisi kuinka paljon siinä on värejä
         purppuraa ja punaista
     kaikkea sinistä, hieman vihreää
mustia aukkoja, loputtomia
      kiertoratoja ja tähtipölyn polkuja
  pyrstötähtien tulihäntiä
 kuita, planeettojen suojatteja
                 renkaita, pyörteitä, asteroideja
  ja niin kovin paljon tähtiä
                      muistan jokaisen nimen ja muodostelman
        tunnen auringon, sen hohtavan tulikruunun
jota katsonut ei enää näe muuta

ja vielä, taskunpohjalle kerääntynyttä roskaa
       avaruusjätettä, tyhjyydessä ajelehtivaa romua
   kauneusvirheitä
koska kaiken voi tuhota
       kateudesta, itsekkyydestä
niin on oleva aina
   riistetään koskemattomuus kaikelta
                     omistetaan, valloitetaan
             se mikä on liian kaunista

tunnustus

aloitetaan tunnustuksella
en ole rakastanut ketään kuten sinua

voisin sanoa mitä tahansa
koko maailma on tässä
                      sormenpäissä
mutten tiedä
           tunnenko oikeita sanoja
                            onko edes mitään
                                     särkyvää sydäntä helpottamaan
                  miten muut selviävät?
kannetaanko taskussa sideharsoa
        jolla paikataan syvimmät vuotokohdat
                ja toivotaan, että maailma pysyy paikallaan

ylpeys
   kuolemansynneistä ensimmäinen
luihini merkitty
vaan roolit vaihtuvat
joka kerran kruunattiin kuninkaana
     peittää kasvonsa narrin naamioon

tulee päivä
  jona suuret vedet nousevat rantaan
katoavat vuoret ja vehreät maat
     se vesi on mustaa
        vain taivas saa pitää sinensä

se on päivä jona aallot eivät palaa merelle
mutta älä huoli
    se on vasta vuosien päässä
      uusien aikakausien, valovuosien
   minun aikani tuolla puolen

mutta jos ihmeitä tapahtuisi
   ja sydämeni löisi vielä tuona päivänä

päätän tämän tunnustuksella
            se on sama jonka kirjoitin alkuun

faasinen vaihe

on aika hyväksyä
ettei tämä ole enää korjattavissa
minulta puuttuvat resurssit ja motivaatio
käyttökelvotonta
lajittelussa biojätettä
kierrätysarvotonta

en halua herätä
toistuva rutiini joka kertoo
miten heikko minusta on tullut
elän paradoksia
värejä ja liikettä, tarkentamatonta
energiavirtaa, myrskyaaltoja
kaikkialla ympärilläni
itse olen lasikupuun suljettu
sivustaseuraaja, vaiennettu

vihaan heräämistä
paluuta kulisseihin
elämän jäljitelmään
aina uudelleen
kävi kello mitä kohtaa tahansa
kasvoilla naurun jäljitelmä
naamioon kaiverettu
tähän tulee toistoa
luovun suloisesta valheesta
siitä missä kaikki on vielä totta
edes yhden tiimalasin kierroksen

miltä maailma näyttää silmien raoista?
se on paikoilleen lipuvaa maalia
kohtisuoraa pudotusta
auringonsäteitä, yksityiskohtia, harmaansävyjä
en pidä tästä kuvasta

kätken kasvoni
sataprosenttista puuvillaa
vielä unen tuoksuista
koetan vielä porttia
jos se vielä hetken
olisi minulle avoinna

komppassini karttaa pohjoista
huomasitko sanaleikin?
kansa on niin kovin ylpeää
täällä pohjantähden alla
omalle taivaalleni kaipaan etelän ristiä
gammaa ja alfaa
majakanvaloa yöhön
vain rutiinista synkkä
katso tarkemmin ja näe
loputtomat hopeakiteet

***

A/N: Tässä yksi päivä jouten ollessani innostuin kirjoittamaan pientä faktakokoelmaa itsestäni, jonka tallensin uudeksi sivuksi eli klikkaa vain tästä niin löydät sen. Miksi? Koska olen narsisti ja itsekeskeinen pikku äpärä. No ei vaineskaan, musta on vain kivaa pitää jonkinlaista kirjoittajasta -sivua blogissa, mutta koen kaikki perustiedot aika tylsiksi joten keräsinpä sitten tuollaisia 'pikku' faktoja, joiden voi oikeasti sanoa kertovan musta jotain. Lista saattaa kasvaa tulevaisuudessa jos niikseen on.