Näytetään tekstit, joissa on tunniste valve. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valve. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. huhtikuuta 2015

faasinen vaihe

on aika hyväksyä
ettei tämä ole enää korjattavissa
minulta puuttuvat resurssit ja motivaatio
käyttökelvotonta
lajittelussa biojätettä
kierrätysarvotonta

en halua herätä
toistuva rutiini joka kertoo
miten heikko minusta on tullut
elän paradoksia
värejä ja liikettä, tarkentamatonta
energiavirtaa, myrskyaaltoja
kaikkialla ympärilläni
itse olen lasikupuun suljettu
sivustaseuraaja, vaiennettu

vihaan heräämistä
paluuta kulisseihin
elämän jäljitelmään
aina uudelleen
kävi kello mitä kohtaa tahansa
kasvoilla naurun jäljitelmä
naamioon kaiverettu
tähän tulee toistoa
luovun suloisesta valheesta
siitä missä kaikki on vielä totta
edes yhden tiimalasin kierroksen

miltä maailma näyttää silmien raoista?
se on paikoilleen lipuvaa maalia
kohtisuoraa pudotusta
auringonsäteitä, yksityiskohtia, harmaansävyjä
en pidä tästä kuvasta

kätken kasvoni
sataprosenttista puuvillaa
vielä unen tuoksuista
koetan vielä porttia
jos se vielä hetken
olisi minulle avoinna

komppassini karttaa pohjoista
huomasitko sanaleikin?
kansa on niin kovin ylpeää
täällä pohjantähden alla
omalle taivaalleni kaipaan etelän ristiä
gammaa ja alfaa
majakanvaloa yöhön
vain rutiinista synkkä
katso tarkemmin ja näe
loputtomat hopeakiteet

***

A/N: Tässä yksi päivä jouten ollessani innostuin kirjoittamaan pientä faktakokoelmaa itsestäni, jonka tallensin uudeksi sivuksi eli klikkaa vain tästä niin löydät sen. Miksi? Koska olen narsisti ja itsekeskeinen pikku äpärä. No ei vaineskaan, musta on vain kivaa pitää jonkinlaista kirjoittajasta -sivua blogissa, mutta koen kaikki perustiedot aika tylsiksi joten keräsinpä sitten tuollaisia 'pikku' faktoja, joiden voi oikeasti sanoa kertovan musta jotain. Lista saattaa kasvaa tulevaisuudessa jos niikseen on.

torstai 26. maaliskuuta 2015

inikhdê

'I find the map and draw a straight line,
over rivers, farms, and state lines'


hölmö tyttörukka
pirstaleisessa maailmassa
kulkee elämälle sokeana
kuin murtunut sydän kaipaisi parannusta.
maa ja taivas näyttävät samalta,
niissä on samaa värittömyyttä
valkoista, runoilijan painajaista.

täällä ilma tekee sairaaksi,
infektio kurkussa, tulehdus aivolohkossa.
ihokin halkeilee
hilseilee palasia ja punaisia pisaroita.
kuin olisi allerginen
tai vain vastahakoinen.
taivas on harmaa
ehken vain halua nähdä sen värejä.
kieltäydyn uskomasta
että täällä voisi olla jotain,
jotain mihin langeta.
kaikki on rosoista,
eivätkä värit tartu
ne liukenevat sateen mukana.


'My seeds will cross and then take root
and leave you to an empty room'


päiväni maistuvat karvailta
ne ovat riisuttuja
täynnä merkityksettömiä sanoja
liikeitä jotka vain korvaavat tyhjyyttä.

särkynyt sydän täytyy paikata.
sille ei ole laastareita,
parannus on roskataiteessa,
makeissa suupaloissa, punaisessa viinissä,
vieraissa huulissa, hyvissä piiloissa.
löydän omani sanoista, paperista,
painomusteen tuoksusta,
tutuista muodoista.
muistan asioita, mutten ole varma
missä uni ja valve kohtaavat.


'Every new morning all I can do, is hold onto the promise'


kuuleko kukaan kertomiani tarinoita
ikävästä ja maailmasta
joka kääntää minulle kasvonsa.
olenko jo saanut liian paljon?
käytinkö kaiken onnen,
mikä syntymässä jaettiin.
paljastan sydämeni koska en osaa
muuta kuin sanaleikkejä.
kuka heittää ensimmäisen kiven?
se on palkinto, jonka eteen ei tarvitse olla
itsekään synnitön.
elämä on arpapeliä,
jumalat heittävät kruunaa ja klaavaa.
tiedäthän, että olemme vain nappuloita
heidän pelissään?

rakkaus on taitava huijari.
heille jotka janoavat rakkautta,
hän on oiva kauppakumppani.
mutta entä me, jotka suljemme sisimpämme?
me olemme narreja,
niitä joita rakkaus petkuttaa.
saatat luulla muuta,
- huuda, kiistä, naura, sulje silmät - 
mutta me olemme uhreista helpoimmat.


'And though where the road then takes me, I cannot tell'


näin unen,
kauneimman mahdollisen unen,
jonka jälkeen valveeni on painajaista.
näin värejä,
skaaloja keltaisesta oranssiin,
kaikkia mahdollisia punaisen sävyjä.
sanovat, että maa kuolee syksyisin.
jos näin on, on kuolema kaunista.
ihmiset puhuvat muusta,
mutta minun sydämeni elää syksyä.
sen lämpimiä värejä, kylmeneviä vesiä,
vaikka se on vain -
...
    ...
         ...
              uni.


'Remember the day, 'cause this is what dreams should always be'


yö pimenee jo
taas yksi päivä miettien
        mihin kasvattaisin juureni
onko meri niiden murhaaja
vai kestäisivätkö ne vastarannalle?
        äänetön lupaus ei vaadi todistajaa
    sydämeni on riipuvainen lunastuksesta
     kuten muinaisella kielellä sanotaan
niille, jotka kulkevat vaarallisia polkuja
                                                                     inikhdê


'I just want to stay, I just want to keep this dream in me'