aloitetaan tunnustuksella
en ole rakastanut ketään kuten sinua
voisin sanoa mitä tahansa
koko maailma on tässä
sormenpäissä
mutten tiedä
tunnenko oikeita sanoja
onko edes mitään
särkyvää sydäntä helpottamaan
miten muut selviävät?
kannetaanko taskussa sideharsoa
jolla paikataan syvimmät vuotokohdat
ja toivotaan, että maailma pysyy paikallaan
ylpeys
kuolemansynneistä ensimmäinen
luihini merkitty
vaan roolit vaihtuvat
joka kerran kruunattiin kuninkaana
peittää kasvonsa narrin naamioon
tulee päivä
jona suuret vedet nousevat rantaan
katoavat vuoret ja vehreät maat
se vesi on mustaa
vain taivas saa pitää sinensä
se on päivä jona aallot eivät palaa merelle
mutta älä huoli
se on vasta vuosien päässä
uusien aikakausien, valovuosien
minun aikani tuolla puolen
mutta jos ihmeitä tapahtuisi
ja sydämeni löisi vielä tuona päivänä
päätän tämän tunnustuksella
se on sama jonka kirjoitin alkuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti