Myrskytyttöni

Hän kulkee paljasjaloin, jalkapohjien iho on likaa ja takertuneita ruohonkorsia. Niitä on myös hiuksissa, multapaakkuja ja kasvistoa. Korsia, kukkia, heinää, lehtiä, neulasia, rikkaruohoa, mitä tahansa mikä voi tarttua mukaan kärrynpyörässä. Hän ei kulje selkä suorassa, ryhdikkäänä, tasamittaisin askelin vaan sinkoilee kuin nuori kauris, horjahtelee samalla lailla, kieppuu ja pitää koko kehon liikkeessä, välillä koskettaa käsillään maata ja tervehtii jaloillaan taivasta. Yllättää joka kerta, mutta muistaa tehdä kaiken nauraen.

Hänen ihonsa on pronssia, hiukset mustat kuin tulivuoren hiiltynyt sydän. Silmiin katsoessa voisi luulla eksyvänsä sademetsään, ne ovat arvoituksia ja vehreyttä, vaikka ajan kanssa voisin laskea miljoonia eri sävyjä. Jossain siellä syvyyksissä asuu tuntemattomia olentoja; kiiltomatoja, pitkäjalkaisia sirkkoja ja lentokyvyttömiä lintuja. Haluan katsoa lähempää, väittää etten usko näkemättä, vaikka oikeasti haluan vain hengittää niitä outoja tuoksuja; makeista vesiä, tulikiveä ja vieraita kasveja.

Hän on saavuttamaton, jumalatar omassa maailmassaan, ei kumarra kellekään eikä vaadi hänelle kumarrettavan. Hän haluaisi ratkaista jokaisen ongelman naurulla, vaikka tarvittaessa hän osaa luoda lämpimän katseen, koskettaa niskaa ja saada uskomaan, että pilvillä todella on legendojen hopeareunukset. Hän muistuttaa hirmumyrskyä, hän on samalla tapaa varma ja rauhaton. En tiedä onko sekin osa häntä vai omaa hulluuttani, etten hae suojaa vaan jään mieluummin katselemaan levottomia tuulia, nousevia aaltoja ja kuohuvaa luontoa. Hän kieppuu myrskyn silmässä, minä ojennan käteni tyhmänrohkeasti ja olen täynnä intohimoa, halua tulla osaksi myrskyä.

Hän kulkee kuunvalossa, rakastaa jokaista tähteä loputtomuudessa. Hän kertoo minulle vieraita nimiä ja minä haluan tutustua niistä jokaiseen paremmin. Äkkiä myrskytuulet ovat pysähtyneet, kiertyneet nukkumaan yön mustan kankaan alle. Kuin niillä olisi hahmot, hän lepuuttaa käsiään niiden ohimoilla ja vahtii niiden unta. Hän laulaa omituisella kielellä, sanoja jotka ovat varmoja ja kovia, ne nousevat syvältä palleasta ja putoilevat huulilta kuin taivaan pyrstötähdet. Ja mietin, miten kukaan voi olla samaan aikaan niin kaunis ja vahva, riippumaton. Olen tervetullut jäämään, mutta en uskalla ajatella jäisikö hän suremaan lähtöäni.

Aamussa hän on lämmin ja turvallinen, kuin hehkuva kivi tulivuoren huipulla tai aurinko sinne vievällä polulla. Syleilen hehkua ja annan itseni rakastua.

Tämä teksti saattaa synnyttää haittavaikutuksia

Istuin pimeässä huoneessa ja yritin tavoittaa ajatusta. Sähkö sai vapaaillan, tai no ainakin tunnin verran ja minä korvasin sen kynttilän valolla. Kaunis ideahan se oli kirjoittaa mokomassa tunnelmavalossa, harmi vain ettei neljällä liekillä näe yksityiskohtia. Selailen tuherruksia jälkikäteen, osassa on jopa jotain järkeä. Ehkä pitäisi kirjoittaa enemmänkin pimeässä. Sitten näen ne epämääriset sotkut, jotka luultavasti ovat uuden kielen ensimmäiset sananpoikaset. Ehkei sittenkään.

Vihossani on yksittäisiä sanoja, listattuna allekain kuin kauppalistassa. Liian henkilökohtaisia, että niitä tässä kaikelle kansalle jakaisin. Hullun houretta, tyhjää puhetta, sanahelinää, punaisen langan puutetta (pitäisikö käydä kaupassa sitä ostamassa...), vajavaisen järjen juoksua. Sitä ovat vihkoni sivut täynnä. Riipivää murhetta ja siihen takertumista, kuin eläisi uudelleen teinivuosien suuria tunteita. Tiedän itsekin tämän typeräksi, välillä on vain niin hauskaa olla surullinen.

Mahtipontista ajatellua, suuria suunnitelmia. Mikseivät pyörät pyöri jo? Kerron sinulle joitain tärkeitä asioita itsestäni. Olen laiska, saamaton, karkuri, haaveilija, moukka, siivelläelijä (onhan se lennossa nyt aika jännänpuoleista), unohtamiseen taipuvainen, sanoilla leikkivä totuudenvääristelijä. Ärsytän itseäni koska en ole varma, painoinko välilyöntejä oikeissa kohdissa. Milloin minusta tuli näin ahnas pilkunrakastaja?

Avautuisinko seuraavaksi peloista vai suuttumuksista? Pelkään asioita joita haluan toteuttaa ja sitten taas välillä mietin, teenkö kaiken itselleni vai jollekin toiselle. Vaadin ihmisiltä asioita, joita en itse uskalla tehdä. Kaksinaamaista, tiedän. Siksi en esitäkään vaatimuksiani ääneen vaan potkin itseäni, taon nyrkkiä ilmassa ja huudan "nyt toimintaa, jumalauta!". Mahtaa näyttää typerältä tällainen itsekseen riehuminen. Jos joku vakoilee minua tietokoneen web-kamerasta, toivottavasti hän nauttii tästä aivokuolleesta tosi-tv sonnasta. Taas välilyönti luultavasti väärässä paikassa.

Tämä keskustelu on yksipuolinen. Sää oli tänään kamala, hirveä, lannistava, vittumainen. Kun katson ikkunasta, näen siellä yhden valtaisan keskisormen nälvimässä minulle. Suck that, loser.

Vapaasti sano sanottavasi. Tai soita hullujen huoneelle, minä odottelen täällä ja keitän vaikka kahvit sitten kun tulevat.

pudotus

Runotorstai, haaste 361: musta, jonka yhdistin myös toiseen haasteeseen kun en päässyt ideassani alkuun. Avasin siis yhden keskeneräisistä kirjoitani (Hobitti eli sinne ja takaisin) sivulta 100 ja nappasin avukseni viimeisen kokonaisen lauseen. Täytyy sanoa, että loksahti aika mukavasti kohdalleen.


hän oli kadonnut
            katse unohtuneena taivaalle
                   mitään näkemättä
          huulet raollaan, jähmettyneinä
  katkaistuun hengenvetoon
  ihon alla leviää jo kylmä
      pysäyttäen sen
             mikä vielä on
                          olemassa
      päivänpaiste on kadonnut
                                     unohdan
                          jotain olennaista
                   elämästä
                     sattuu hymyillä
            haluan kääntyä pois
              uskotella
                      ettei tämä tapahdu
              ei oikeasti
   on liian pimeää
        synkkää, mustaa
                   pysähtynyttä
         huomaan
             etten uskalla
                  päästää irti
                       koska pelkään
                            p
                              u
                                t
                                  o
                                    a
                                      v
                                        a
                                          n
                                            i
                                               mustaan

inikhdê

'I find the map and draw a straight line,
over rivers, farms, and state lines'

hölmö tyttörukka

pirstaleisessa maailmassa

kulkee elämälle sokeana

kuin murtunut sydän kaipaisi parannusta.

maa ja taivas näyttävät samalta,

niissä on samaa värittömyyttä

valkoista, runoilijan painajaista.

täällä ilma tekee sairaaksi,
infektio kurkussa, tulehdus aivolohkossa.
ihokin halkeilee
hilseilee palasia ja punaisia pisaroita.
kuin olisi allerginen
tai vain vastahakoinen.
taivas on harmaa
ehken vain halua nähdä sen värejä.
kieltäydyn uskomasta
että täällä voisi olla jotain,
jotain mihin langeta.
kaikki on rosoista,
eivätkä värit tartu
ne liukenevat sateen mukana.

'My seeds will cross and then take root
and leave you to an empty room'

päiväni maistuvat karvailta
ne ovat riisuttuja
täynnä merkityksettömiä sanoja
liikeitä jotka vain korvaavat tyhjyyttä.

särkynyt sydän täytyy paikata.
sille ei ole laastareita,
parannus on roskataiteessa,
makeissa suupaloissa, punaisessa viinissä,
vieraissa huulissa, hyvissä piiloissa.
löydän omani sanoista, paperista,
painomusteen tuoksusta,
tutuista muodoista.
muistan asioita, mutten ole varma
missä uni ja valve kohtaavat.

'Every new morning all I can do, is hold onto the promise'

kuuleko kukaan kertomiani tarinoita
ikävästä ja maailmasta
joka kääntää minulle kasvonsa.
olenko jo saanut liian paljon?
käytinkö kaiken onnen,
mikä syntymässä jaettiin.
paljastan sydämeni koska en osaa
muuta kuin sanaleikkejä.
kuka heittää ensimmäisen kiven?
se on palkinto, jonka eteen ei tarvitse olla
itsekään synnitön.
elämä on arpapeliä,
jumalat heittävät kruunaa ja klaavaa.
tiedäthän, että olemme vain nappuloita
heidän pelissään?

rakkaus on taitava huijari.
heille jotka janoavat rakkautta,
hän on oiva kauppakumppani.
mutta entä me, jotka suljemme sisimpämme?
me olemme narreja,
niitä joita rakkaus petkuttaa.
saatat luulla muuta,
- huuda, kiistä, naura, sulje silmät - 
mutta me olemme uhreista helpoimmat.

'And though where the road then takes me, I cannot tell'

näin unen,
kauneimman mahdollisen unen,
jonka jälkeen valveeni on painajaista.
näin värejä,
skaaloja keltaisesta oranssiin,
kaikkia mahdollisia punaisen sävyjä.
sanovat, että maa kuolee syksyisin.
jos näin on, on kuolema kaunista.
ihmiset puhuvat muusta,
mutta minun sydämeni elää syksyä.
sen lämpimiä värejä, kylmeneviä vesiä,
vaikka se on vain -
...
    ...
         ...
              uni.

'Remember the day, 'cause this is what dreams should always be'

yö pimenee jo

taas yksi päivä miettien
        mihin kasvattaisin juureni
onko meri niiden murhaaja
vai kestäisivätkö ne vastarannalle?
        äänetön lupaus ei vaadi todistajaa
    sydämeni on riipuvainen lunastuksesta
     kuten muinaisella kielellä sanotaan
niille, jotka kulkevat vaarallisia polkuja
                                                                     inikhdê

'I just want to stay, I just want to keep this dream in me'

Herääminen

Pitkästä aikaa mukana runotorstaissa, jossa haaste 360 ja sana (otsikonmukaisesti) heäräminen.

Aamu
   se on siimaa ripsien välissä
         unihiekkajauhetta
                   heijastusta
       unelmien rajoilta
käsien kaartumista
          kohti kattoa
     Minä katson sitä
            puutteellisessa järjessä
                 mietin kuinka se on kaunista
       norsunluuta
                silkkipaperia
                         suoraa linjaa
        No, melkein
Jostain rinnan alta
      sieltä missä nautinto puhkeaa
           nousee ääni
                 aamussa pehmeä
      Minä tulkitsen sitä viestinä
                                           kutsuna
                         heräämään kanssasi
   Painan suudelman
               ensin vain otsalle
                     ja hengitän unen tuoksua
                                  sotkuisista hiuksista
                     Ja olen siinä
                           itsekkäänä
                              huomionhakuisena
                                           ensimmäisenä
                                                      herätessäsi