Pitkästä aikaa mukana runotorstaissa, jossa haaste 360 ja sana (otsikonmukaisesti) heäräminen.
Aamu
se on siimaa ripsien välissä
unihiekkajauhetta
heijastusta
unelmien rajoilta
käsien kaartumista
kohti kattoa
Minä katson sitä
puutteellisessa järjessä
mietin kuinka se on kaunista
norsunluuta
silkkipaperia
suoraa linjaa
No, melkein
Jostain rinnan alta
sieltä missä nautinto puhkeaa
nousee ääni
aamussa pehmeä
Minä tulkitsen sitä viestinä
kutsuna
heräämään kanssasi
Painan suudelman
ensin vain otsalle
ja hengitän unen tuoksua
sotkuisista hiuksista
Ja olen siinä
itsekkäänä
huomionhakuisena
ensimmäisenä
herätessäsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti