Näytetään tekstit, joissa on tunniste taivaanranta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taivaanranta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. joulukuuta 2015

tänään 14. joulukuuta

taivas oli tänään kaunis
siinä auringonlaskun aikaan
kello ohitti vasta kolmea
kuin halua itkeä

tähän aikaan vuodesta
kaupunki on valoja ja kauneutta
silmien edessä
tukehdun väenpaljouteen
kaikki niin täynnä jotain ihanaa
johon en itse kuulukaan

miksi mulla on niin kylmä
vaikka ollaan tuskin pakkasella
tiedätkö kuinka paljon
sinua edelleen rakastan
se maksaa mulle paikan
näiden ihmisten joukosta

tiedä tää kun sulle kerron
lasken jo päiviä
siinä on syytä odottaa huomista
kun aika vie sinne
taivaanrannan taa

maanantai 13. heinäkuuta 2015

viinitarhuriksi horisonttiin

joskus
laskevan auringon aikaan
pysähdyn rantaan
katse unohtuu horisonttiin
ja hetkeksi maailma pysähtyy
vain minua varten

siellä haaveni ovat turvassa
kauas taivaanrantaan sijoitettuina
sen toiselle puolelle
päinvastaiseen aikaan
eikö aurinko pian jo nouse?

olisiko tuuli tänään myötäinen
luoteesta kaakkoon
minulla on sille annettavaa
vain pieni pyyntö
sinne kauas vietäväksi
eihän se paljoa paina

joskus piirsin haaveni
tähän samaiseen rantaan
mutta maailmasta ahneelle
se ei riitä milloinkaan

jäisikö kukaan perääni katsomaan?
juoruamaan, päätään pudistamaan
'kai on tyttö hulluksi syntynyt
lähti viinitarhuriksi horisonttiin'
tarttuisiko kukaan kädestä
vielä kerran
sanoen
'rakas, rakas, palaathan pian kotiin?'
hymyilisin vain
kunpa tietäisin, mitä se tarkoittaa
ehkä vielä opin

tänään pyydän vain vähän
se on viestini tuulelle
'pidäthän sydämestäni huolta
kunnes palaan sitä hakemaan'

perjantai 3. heinäkuuta 2015

vie mut reunalle ja yli

minulle annettiin kulkurinsydän
pysäyttämätön, levoton
syke kolibrin siiveniskuja
kuin lentoon lähdössä
kymmeniä kertoja sekunnissa

unessa näkee kauas
taivaanrannan laitamille
satumaihin
niihin joista lapsille kerrotaan
eilisen unet ovat huomisen haasteita
niitä jotka synnyin voittamaan

todellisuus on rikki
siinä on säröjä, vuotokohtia
kurkistusikkunoita
uskooko kukaan jos sanon
katsovani niihin vain kerran

yhä käsi hapuilee
vaikka eihän kadonnutta
voi enää tavoittaa

joku vakuuttaa
kyllä sydän vielä toipuu
mutta mitä tietävät ne
joilla sydämessä on normaali tahti

minä tiedän
irtipäästäminen on pelkkää legendaa
sanovat, vielä maailma sinutkin nujertaa
nauran ja uhoan
koettakoon onneaan