pysäyttämätön, levoton
syke kolibrin siiveniskuja
kuin lentoon lähdössä
kymmeniä kertoja sekunnissa
unessa näkee kauas
taivaanrannan laitamille
satumaihin
niihin joista lapsille kerrotaan
eilisen unet ovat huomisen haasteita
niitä jotka synnyin voittamaan
todellisuus on rikki
siinä on säröjä, vuotokohtia
kurkistusikkunoita
uskooko kukaan jos sanon
katsovani niihin vain kerran
yhä käsi hapuilee
vaikka eihän kadonnutta
voi enää tavoittaa
joku vakuuttaa
kyllä sydän vielä toipuu
mutta mitä tietävät ne
joilla sydämessä on normaali tahti
minä tiedän
irtipäästäminen on pelkkää legendaa
sanovat, vielä maailma sinutkin nujertaa
nauran ja uhoan
koettakoon onneaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti