siinä auringonlaskun aikaan
kello ohitti vasta kolmea
kuin halua itkeä
tähän aikaan vuodesta
kaupunki on valoja ja kauneutta
silmien edessä
tukehdun väenpaljouteen
kaikki niin täynnä jotain ihanaa
johon en itse kuulukaan
miksi mulla on niin kylmä
vaikka ollaan tuskin pakkasella
tiedätkö kuinka paljon
sinua edelleen rakastan
se maksaa mulle paikan
näiden ihmisten joukosta
tiedä tää kun sulle kerron
lasken jo päiviä
siinä on syytä odottaa huomista
kun aika vie sinne
taivaanrannan taa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti