sinulle

Sydämessäni on paikka ainoastaan sinulle. Sinne on tallennettu asioita, joista en tavallisesti puhu ääneen. Yksityiskohtia jotka saavat minut mykistymään ja rauhallisen kuoren särkymään. Pieniä asioita, jotka minun käsissäni ovat kasvaneet suuriksi ja liioitelluiksi. Tarinoiksi, jotka ovat jääneet kurkunpäälle väräjämään koska pelkään, etteivät ne löydä arvoistaan vastaanottoa. Minun luonani ne ovat turvassa, aina varjeltuina ja erityisinä.

Raotan salojeni rasiaa, se on sotkuista ja hallitsematonta, poissa paikoiltaan. Ethän sinä järjestelmällisyydelle paljon arvoa anna, se miten luonto asiat painotti oli riittävää. Kurotan kättäni, viritän tuntoaistini erityisen herkäksi, annan sen koskettaa, hukkua siihen valheelliseen tunteeseen joka tuo sinut hieman lähemmäs. Muistan. Muistan huokauksia, joihin sekoittui naurua ja yhdessä ne loivat jotain tavatonta. Hiussuortuvia, joissa oli aamunvalo ja vedenvaahdon hopea. Kosketuksesi, joka vielä edelleen loimuaa ihollani jälkihehkuissaan, merkkinä omistuksesta.

Sinulle.

Vuosi valuu kohti kaamosta, hetki on muuttunut ikuisuudeksi. Osaksi jatkumoa. Toiset katsovat muualle, ripustavat punaisia sukkia takanreunalle ja hyväksyvät havunneulaset olohuoneissaan. Minä tutkin heitä kun vieraan planeetan kulttuuria ja yritän leikkiä mukana, lavastaa elämäni että se sotkeutuu toisiin.

Mietin miten luonnollista kaikki oli ennen. Nukahtaminen tähtienvalo silmäkulmissa ja kasteen maku kielellä, olla samaan aikaan niin erillään kaikesta, mutta myös niin olennainen osa jotakin.

Ei minusta ole perinteiden seuraajaksi.

Rakastuin jo kauan aikaa sitten, mutta nyt tiedän mistä voisin luopua.

Vaikka kaikesta, jos se vain antaisi hetkenkin lähempänä sinua.

Kerran epäilin, voiko tällaista tunnetta ollakaan.