suudellut lattiaa
liian monta tuoppia
likaista jodlausta
etsin lohdutusta lattianrajasta
keijupölyä, lampunhenkiä
irtonaisia lattialautoja
salareittejä toisiin maailmoihin
aika valuu aamuun
liian nopeasti
en pysy tahdissa
jalat kulkevat ristiin
kaadun uudelleen
otetaan toinen kierros
hymyily muuttuu helpommaksi
voin kuvitella
ehkä rakastun uudelleen
siihen vanhaan heilaan
aamulla huulilla maistuu sappi
viimeiset pisarat kauneutta
ennen lumouksen loppua
sen, joka paljastaa valheen
rinnassani lyö mustalaissydän
epätasaista kuin rytmihäiriössä
nakkelen arvoituksia
tanssin koska se on kävelyä nopeampaa
toisinaan mietin
ehkä minua ei ole olemassa
kuolin 90 päivää sitten
ja tämä on rangaistus
joka tulee lopussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti