Hyvä kirja ei ole vain sen sisällä kerrottu tarina. Ulkoasu kertoo paljon, väreillä ja kirjasinten tyypillä, koolla ja muodolla. Onko kiehkuraa vai ollaanko jämäkästi suorassa viivassa.
Pitelen kirjaa käsissäni, kynnet naputtavat rytmiä. Tuttuja nousuja ja laskuja, mutta ääni ei noudata kaavaa vaan myötäilee kannen materiaalia. Jossain siellä välissä piileskelee tuoksu, väijyy suljettujen sivujen välissä kuin leopardi. Ensin näkee pelkkää savannia, sitten yhtäkkiä siinä on mukana täplää, ruusukekuvioita ja väriskaaloja.
Avaan kirjan keskeltä, satunnaisesta kohdasta, kasvoni vain muutamaa senttiä kirjainvilinän yläpuolella. Vedän syvään henkeä, tuoksu puskee päälle. Se on kirjaa, painomustetta, paperiksi veistettyä puuta ja sidosaineita. Ja se on kaikkialla, pyörähtelee onteloissa ja tuntuu hyvältä, koska se on lähtöisin jostain rakkaasta. Annan sen vyöryä ja tehdä valloitustaan. Sen haluaa liittää osaksi tarinaa. Mitä voimakkaampi ja kutkuttavampi tuoksu on sitä enemmän odottaa myös tarinalta.
Tuoksu juovuttaa minut, hengitän sitä ahnaasti kuin se olisi sormien välissä hehkuva savuke. Mielihyvä on melkein psykedeelistä, ehkä tämä onkin trippi. Makea, puinen tuoksu opastaa minua. Vie pois omista ympyröistä ja siirtää jonnekin toisaalle. Ihmemaahan, johonkin jonka ottaisi omakseen paljon mieluummin kuin sen, mihin on tyytyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti