ne jotka kuvittelevat siellä olleensa
kertovat kauhukuvista, peloista, maailmanlopuista
he eivät ole nähneet sitä
sinistä kaupunkia ja horisonttiin jatkuvaa merta
korkeutta kaksisataa metriä
tuuli ulvoo susien kielellä
yllyttää
tule mukaan, lennä, elä, näytä kaikille
hetken uskallan katsoa
varovasti
jos korkeudenpaikankammo keksiikin syntyä
löydän itseni reunalta
ja siellä on kaunista
katson kauemmin kuin odotin
täällä pelkoni kuolee
sen jättämän paikan täyttää tyyneys
kuin joku lausuisi loitsuja
ei ole enää vaikeaa
unohtaa vahtivat silmät
olla yksin maailmassa
nostan jalan
irrotan
ja putoan
reunalta
ilmavirtaa vastaan
todistan painovoimaa
ja sydän kolkuttaa jotain omituista
tajuan rakastavani reunaa
ja putoamisvaaraa
sitä kun vapaapudotuksessa
luulee lentävänsä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti