Nopea yöllinen tekele, mutta iski tarve kirjoittaa jotain pientä ennen nukkumaan menoa. Tästä siis!
Runotorstain haaste 344: Hetki
on niin kovasti kaikkea
mikä mahtuu
sekunnin pyörähdykseen
kahden junavuoron väliin
kuun ja auringon vuoronvaihtoon
kaikkialla on railoja
elämän tallelokeroita
hetkien piilopaikkoja
surua, kyyneleitä
niitä jotka kuivuivat
painuivat ihohuokosiin
naurua, riemua
nykiviä suunpieliä
mikä silloin mahtoi olla
niin kovin ihmeellistä
vuodenaikojen kiertokulkua
kukin omalla paikallaan
vuosia
jotka eivät pysyneet
ne ovat nyt tuolla
siellä missä
menneisyyttä rakennetaan
eikä mikään enää
niitä tavoita
kysyvät
mistä tuntee ikuisuuden
sehän on vain
hetki
menneisyydestä katsottuna
Kiitos tästä runosta. Se herätti minun mielessäni uuden runon: http://rustasinrunon.wordpress.com/2014/11/16/tama-hetki-ei-ole-aikaa/
VastaaPoistaKiitos myös hienosta vastarunosta! Kiva kuulla, että omien tekstien kautta onnistuu innostamaan myös muita.
PoistaHetkien piilopaikkoja on kaikkialla. Ihana ajatus, ja niin totta!
VastaaPoistaKiitos kommentista!
Poista