Runotorstain haaste 345: Liike
välissämme
lauseita
jotka eivät tavoita
katseita
toisistaan eksyneitä
kaipuuta
johon emme odota
vastausta
kokonaisia maailmoja
kuviteltuja kilometrejä
etäisyyttä
joka vangitsee
ja silti
voin laskea
lyönnit rintalastasi alla
meitä ei tarkoitettu
olemaan
mutta silti
seuraan sinua
minne tahansa johdatat
sillä ei ole entistä
johon palata
vaikka et milloinkaan
katsoisi takaisin
edes vahingossa
vaikka hymysi
muuttuisi vihaksi
vaikken kuulisi
mitään kaunista
vaikka luuni murtuisivat
ja ihooni jäisi merkkejä
pysyn lähelläsi
vaikka sitten varjoissa
koska -
ei
niitä sanoja
en lausu ääneen
mutta jos haluat
siirrän vuoret luoksesi
riennän halki tulisen sateen
jos vain pyydät
yksikään liike
ei ole liikaa
paitsi ehkä se viimeinen
kun lopulta kuron umpeen välimatkan
kuljetan sormia hiuksissasi
ja valehtelen,
että kaikki on hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti