Liike

Runotorstain  haaste 345: Liike


         välissämme
lauseita
        jotka eivät tavoita
katseita
               toisistaan eksyneitä
           kaipuuta
johon emme odota
      vastausta
             kokonaisia maailmoja
               kuviteltuja kilometrejä
      etäisyyttä
joka vangitsee
                 ja silti
         voin laskea
                 lyönnit rintalastasi alla
          meitä ei tarkoitettu
       olemaan
mutta silti
         seuraan sinua
                 minne tahansa johdatat
       sillä ei ole entistä
                       johon palata
vaikka et milloinkaan
                 katsoisi takaisin
      edes vahingossa
vaikka hymysi
              muuttuisi vihaksi
vaikken kuulisi
                  mitään kaunista
       vaikka luuni murtuisivat
ja ihooni jäisi merkkejä
                     pysyn lähelläsi
     vaikka sitten varjoissa
 koska -
               ei
niitä sanoja
           en lausu ääneen
mutta jos haluat
                      siirrän vuoret luoksesi
             riennän halki tulisen sateen
   jos vain pyydät
                 yksikään liike
                                 ei ole liikaa
                           paitsi ehkä se viimeinen
                   kun lopulta kuron umpeen välimatkan
                     kuljetan sormia hiuksissasi
                   ja valehtelen,
että kaikki on hyvin

Hetki

Nopea yöllinen tekele, mutta iski tarve kirjoittaa jotain pientä ennen nukkumaan menoa. Tästä siis!

Runotorstain haaste 344: Hetki


                on niin kovasti kaikkea
                              mikä mahtuu
          sekunnin pyörähdykseen
                          kahden junavuoron väliin
                     kuun ja auringon vuoronvaihtoon
          kaikkialla on railoja
                       elämän tallelokeroita
                 hetkien piilopaikkoja
                            surua, kyyneleitä
                        niitä jotka kuivuivat
                                    painuivat ihohuokosiin
                naurua, riemua
                      nykiviä suunpieliä
          mikä silloin mahtoi olla
                     niin kovin ihmeellistä
                vuodenaikojen kiertokulkua
                         kukin omalla paikallaan
                                   vuosia
                                      jotka eivät pysyneet
                 ne ovat nyt tuolla
                               siellä missä
                           menneisyyttä rakennetaan
            eikä mikään enää
                              niitä tavoita
                                  kysyvät
                                   mistä tuntee ikuisuuden
                             sehän on vain
                                            hetki
                                   menneisyydestä katsottuna

Kulmia

Viime päivät ovat menneet nanowrimon parissa, joten ei oikein ole syntynyt mitään mitä tänne haluaisin julkaista. Tänään nanon kirjoittaminen ei ole vielä oikein maistunut, joten päätin kyhäistä jotain runotorstain uusimpaan haasteeseen ettei putki katkea.

En yleensä jaksa selitellä kirjoittamisiani sen enempää, mutta tämä haaste osoittautui todella vaikeaksi ja kirjoitin monia raakileita, ennen kuin sain nyhdettyä itsestäni mitään julkaisukelpoista. Ei tämäkään mikään mestariteos ole, mutta menkööt nyt kuitenkin.

Eli runotorstain haaste 343: Kulma


enkelinihoa
         kuin hyttysverkkoa
     sen alla
niin tavattomasti kulmia
          liitoskohtia
               ihmispalapelissä
        lapaluut
 siipien riekaleita
        irvikuvia kauneudesta
                        katoavaisuutta
     sylissä haurasta
          särkyy jo hipaisusta
   ja on vain
käsistä valuvia kulmia
         paloja
  jotka eivät sovi yhteen