Idean saaminen ei ole vaikeaa. Tarina voi tulla vastaan milloin tahansa ja missä tahansa, joskus sitä vain pysähtyy ja huomaa, että on löytänyt sen. Kuitenkin jostain siitä sotkuja ja solmuja täynnä olevasta kerästä pitäisi löytää alku, jokin asia mikä sysää kaiken liikkeelle. Joskus se saattaa löytyä helposti, sattumalta, mutta toisinaan sitä huomaa jäljittävänsä epätoivoisesti päivästä toiseen pääsemättä yhtään sen lähemmäksi ratkaisua. Mielessä pyörii kysymyksiä. Mikä on tarpeellista? Mitä yleisö haluaa kuulla? Onko idea tarpeeksi hyvä? Joskus alun luulee löytäneensä, mutta sitten tulee taas ajatelleeksi sitä uudelleen ja tajuaa lähtöruudun olevan jossain ihan muualla. Kun on lopulta ratkaisun alkuasetelman kaavan, siitä tulee nauttia. Pelkkä alku on jo paljon, vaikka ratkaistavia ongelmia olisikin vielä runsaasti jäljellä.
Myös blogi tarvitsee alun. Se on tässä. Mitätön ja tuskin merkityksellinen, satunnaisia pohdintoja kun tuntui, että jotain pitäisi sanoa. Aloittaminen on vaikeaa, silti se on pakko tehdä, että voi päästä eteenpäin kohti tavoitetta. Tähän viestiin on tallennettu pieniä asioita, hiirenhäntiä, jotka paljastavat jotain minusta ja siitä, mitä haluan tulevaisuudessa sanoa.
Haluan blogin, joka ei rajoita. Paikan, jonne voin tallentaa kaikki ne sanat jotka eivät muualle sovi. Tänne en kirjoita omasta elämästäni tai ympäristöstäni, tämä on läpileikkaus pääni sisälle ja kaikkeen siihen, mikä siellä elää ja kukoistaa. Yksikään tänne kirjoittamani sana ei välttämättä ole totta, mutta ette voi olla siitä varmoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti